Kuka olen

• Juho Jalmari Romakkaniemi.
• 33 vuotta
• Helsingin Kaupunginvaltuutettu
• Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen erityisavustaja

Tarinani:

Kasvusta

Synnyin Kuopiossa 22.1.1977. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin Kuopiossa Jynkän asuntomessualueella. Se oli turvallinen ja hyvä ympäristö kasvaa. Monet silloisista ystävistäni ovat pysyneet mukana aikuisiälle.

Aloitin työurani jo ennen kouluun menoa lapsinäyttelijänä Kuopion Kaupungin teatterissa Aapelin "Pikku Pietarin Piha" näytelmässä. Jatkoin myöhemmin kaupunginteatterissa musikaaleissa lukioikäisenä. Musiikki on muutenkin ollut elämässäni mukana aina. Aloitin pasuunan soiton seitsemänvuotiaana ja soitin sitä koko nuoruuteni. Kävin musiikkiluokat läpi ja soitin Haapaniemen nuorisopuhallinorkesterissa, jonka kanssa kiersimme konsertoimassa ympäri maailmaa. Nykyinen kulttuurielämän harrastukseni liittyy luottamustoimiin Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnassa ja teatterimuseon säätiön edustajistossa. Kuuntelen musiikkia paljon ja käyn konserteissa.

Ylioppilaaksi kirjoitin Kuopion lyseon lukiosta 1996. Olen opiskellut Kuopion ja Tampereen yliopistoissa tietojenkäsittelyä ja filosofiaa.

Politiikasta ja työelämästä

En ole koskaan osannut pitää itseäni erossa yhteisten asioiden hoitamisesta, oli se sitten oppilaskunta tai varusmiestoimikunta. Politiikkaa lähdin harrastamaan jo lukiolaisena. Äitini oli vihreiden kaupunginvaltuutettuna Kuopiossa ja seurasin sitä kautta politiikan tekoa myös kotioloissa. Ympäristöasiat olivat minulle tärkeitä jo kodinperintönä, mutta Vihreät olivat minulle liian hajanainen ja epäjohdonmukainen liike poliittisena kotina. Muistan tarkkaan lukioikäisen pohdintojani ihmisen toimeliaisuuden ja yritteliäisyyden arvostamisesta. Olen aina ajatellut, etteivät kannustava mahdollisuuksien liberaali yhteiskunta sekä ihmisistä ja ympäristöstä välittävä yhteiskunta ole toisilleen vastakkaisia - pikemmin ne ovat toistensa edellytyksiä.

Ihmisen vapaus määritellä oma elämänsä on aina ollut yhteiskunnallisessa ajattelussani tärkeintä. Kokoomuksen valitseminen puolueeksi oli minulle siten selviö.Liityin Kokoomusnuoriin vuonna 1994. Yhdessä ensimmäisistä Kokoomusnuorten tilaisuuksista, joihin osallistuin, oli puhumassa vasta Siilinjärven kunnanvaltuustoon sekä Kokoomusnuorten varapuheenjohtajaksi valittu Jyrki Katainen.

Politiikan piti olla minulle vain harrastus, mutta sittemmin olen ajautunut myös töihin asioiden pariin, joissa voi vaikuttaa. Olen työskennellyt koko ikäni hyvin erilaisissa hommissa: lapsinäyttelijästä remonttipuuhiin, huoltomiehen apulaisesta ATK-kouluttajaan sekä piirivartijasta yliopiston tuntiopettajaan ja yrittäjään. Kokopäiväinen työ politiikasta tuli minulle ensimmäisen kerran, kun minut valittiin Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi 2002-2003. Työura olisi voinut viedä muuallekin, mutta aina politiikan parista on tarjottu liian mielenkiintoisia tehtäviä. Toimin jo Kokoomusnuorten puheenjohtajan tehtävien ohessa kansanedustajan avustajana. Sen jälkeen olen toiminut Puheenjohtaja Ville Itälän poliittisena avustajana sekä Kokoomuksen europarlamenttiryhmän kotimaan avustajana.

Jyrki Katainen pyysi minua tulemaan puheenjohtajan poliittiseksi avustajaksi syksyllä 2005, kun eduskuntavaaleihin oli aikaa puolitoista vuotta. Se oli todellakin tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Olin tuntenut Jyrkin jo todella pitkään ja ollut aktiivisesti mukana hänen eduskuntavaalikampanjassaan 1999, kun hän nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Ajattelemme politiikasta aivan samalla tavalla. Siksi oli helppoa lähteä tekemään Jyrkistä pääministeriä. Vaaleissa 2007 se ei vielä onnistunut. Jäimme yhden paikan päähän Keskustasta, mutta jäipä ainakin revanssin maku suuhun 2011 vaaleja kohti.

Siirryin vaalien jälkeen Jyrkin erityisavustajaksi valtiovarainministeriöön. Työtäni on poliittinen valmistelu sekä EU- ja kansainväliset asiat. Enpä voisi kuvitella paljon parempaa työtä olevan politiikasta ja vaikuttamisesta kiinnostuneelle. Politiikan valmistelussa ei ole suoranaista päätösvaltaa asioihin, mutta pystyy edistämään montaa omasta mielestä tärkeää asiaa. Hyvät mielipiteet ja perustelut huomioidaan aina. Valtiovarainministeriö on myös avainpaikka vaikuttaa koko suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Budjetin kautta päätetään määrärahoista ja verotuksen kehittämisellä kannustetaan ihmisiä työntekoon, yrittämiseen ja vastuulliseen käyttäytymiseen. Erityisen ylpeä olen uudesta päästöperusteisesta autoverosta, joka on jo nyt pienentänyt radikaalisti uusien autojen kasvihuonekaasupäästöjä. Kaiken kaikkiaan, olen unelmatyössäni.

Sama suhtautuminen minulla on myös vaikuttamiseen Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kunnallispolitiikassa. Olen vain nähnyt niin paljon epäkohtia, joiden korjaamiseksi haluaisin antaa näkemykseni ja panokseni, että oli suorastaan velvollisuus olla ehdolla.

Elämästä

Asumme vaimoni Sallan kanssa Arabianrannassa. Kokonaisvaltaisen työn vastapainoksi minulle on tärkeää, että voin rauhoittua ja kerätä voimia kotioloissa. Se onnistuu Sallan kanssa erinomaisesti. Siitä olen hänelle erityisen kiitollinen.

Liikunta on minulle henkireikä, jossa saan purkaa paineita. Saan siitä uutta puhtia. Olen harrastanut liikuntaa monipuolisesti koko elämäni. Pelasin aiemmin Paintballia SM-tasolla ja kiersin ympäri Eurooppaa pelaamassa ja tuomaroimassa. Nykyisin harrastan lenkkeilyä ja salibandya yhteensä kolmesta kuuteen kertaan viikossa. Pelaan salibandya neljässä eri työpaikka-, kaveri- ja harrastusporukassa. Tässä yhteydessä voisinkin julkisesti kiittää kaikkia pelikavereitani aina niin hauskoista pelihetkistä ja pyytää anteeksi sitä, että pelissä tulee joskus purettua paineita kentällä.

Lenkkeily on toinen vanhemmalla iällä mukaan tullut liikuntamuoto. Lenkkipolulla voi purkaa paineita ja väsymystään kuunnellen radiota, musiikkia, äänikirjoja tai vaikkapa kielikurssia. Motivaatio lenkkeilyyn nousee tavoitteenasettelun myötä: olen hölkkäillyt Helsinki City Marathonin kahdesti läpi ja aion tehdä siitä vuotuisen perinteen.

Minulle elämässä lopulta tärkeintä on pyrkiä olemaan onnellinen. Onni voi tietysti tarkoittaa ihmisille niin montaa asiaa. Minulle se tarkoittaa oman ja läheisteni turvallisen tulevaisuuden rakentamista. Se tarkoittaa myös kiitollisuutta omasta elämästäni ja kunnioitusta muiden elämää kohtaan. Onni on myös sitä, että osaa nauttia siitä mitä kaikkea minulla on, eikä harmittele sitä, mitä minulla ei ole.

Onnelliseksi minut tekee myös muiden auttaminen. Yhteiskunnallinen toiminta on osa sitä. Haluan toimia sen eteen, että täällä olisi jokaisella parempi elää. Haluan edistää sitä, että Suomessa ja koko maailmassa mahdollisimman monella olisi hyvät mahdollisuudet rakentaa omaa elämäänsä.