Miksi?

Politiikka - ei se ole ihan sama, kuka siellä päättää.

Selkeä arvopohja on takuu siitä, että valtuutettusi on Sinun asiallasi.

Politiikka on arvovalintojen tekemistä. Yksittäisiä ratkaisuja tulee vastaan satoja, ellei tuhansia, vaalikaudessa. Silloin ei riitä, että valitsemasi päättäjä on muutamasta asiasta samaa mieltä ja "hyvä tyyppi". Pitää luottaa, että ihminen jonka valitset itseäsi edustamaan:

1. Päättää arvojesi mukaisesti kaikissa niissä sadoissa asioissa, jotka eivät nyt tule mieleenkään.
2. Osaa vaikuttaa ja ajaa asioita. Pelkät samat arvot eivät riitä, jos valtuutettusi ei huolehdi että Sinulle tärkeät asiat tulevat myös päätettäväksi. Politiikka on taitolaji. Pitää osata muuttaa maailmaa.

Arvoni

Ihminen ja vapaus olla itsensä

Tärkeintä politiikassakin on ihmiselämän kunnioitus. Palvelut ja kaupunki on rakennettava ihmisiä, ei järjestelmää varten. Talous on väline hyvän elämän rakentamiseen, ei sen enempää eikä vähempää. Kaupungin taloudesta huolehtiminen on hyvinvoinnista huolehtimista.

Ihmisen on saatava olla vapaa ja päättää omista asioistaan niin kauan kuin hän ei polje toisten vastaavia vapauksia. Jokaisen on saatava tehdä omat elämänvalintansa ilman, että yhteiskunta tuputtaa yhtä oikeaa totuutta. Omat arvonsa valitsee jokainen itse.

Siksi olen liberaali.

Vapautta johonkin, ei vain jostakin

Yhteiskunnan pitää tarjota ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Siksi on yhdessä rahoitettava peruspalvelut: koulutus, terveyden- ja sosiaalihuolto sekä kulttuuri.

Koulutus on kaikkein tärkein sijoitus tulevaisuuteen. Peruskoulumme on oltava maailman paras. Jokainen lapsi on otettava huomiona omana itsenään - yksilöllisine tarpeineen.

Laadukas terveydenhuolto on järjestettävä yhdessä. Ei voi olla rahasta kiinni, saako sairastuessaan kunnon hoitoa. Kuka tahansa meistä voi sairastua tai loukkaantua milloin tahansa, ja hoidon kustannukset on huolehdittava pääosin yhdessä. Palvelut on tietysti tuotettava mahdollisimman tehokkaasti - yhteisillä rahoillahan siinä pelataan.

Sosiaalipalvelut ovat jaloilleen nostamista ja uuden mahdollisuuden antamista niille, jotka ovat väliaikaisesti menettäneet kyvyn huolehtia itsestään. Toimien on oltava selkeästi kohdennettuja ja tarpeeksi tehokkaita, jotta ihmistä todella autetaan oikealla hetkellä. Esimerkiksi asunnottomien tilaa on taivasteltu vuosia. Asunnottomuuden poistamiseksi tarvitaan täsmätoimia, ei koko yhteiskunnan kattavia, miljardeja maksavia, perustulojärjestelmiä. Asunnottomuus ei kuulu varakkaaseen sivistysyhteiskuntaan.

Tarvitaan myös kulttuuripalveluita ravitsemaan sielua ja huolehtimaan osaltaan sivistyksestämme. Orkesterit, teatterit ja museot kuuluvat tietyin rajauksin yhteiskunnan rahoittamiin asioihin. Kulttuuri ei ole vain varakkaiden etuoikeus tai sitä, mitä tässä hetkessä tapahtuu. Kulttuuri on osa identiteettiämme ja sivistystämme.

On siis oikein kerätä kohtuudella veroja näiden yhteiskunnan peruspalveluiden tuottamiseen.

Siksi olen sosiaaliliberaali.

Ympäristön voi pilata vain kerran

Ympäristö on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Maapallo on meillä vain lainassa tulevilta sukupolvilta, ja meidän on myös jätettävä se vähintään yhtä hyvässä kunnossa kun sen saimme. Ympäristön kannalta tärkeintä kunnallisessa päätöksenteossa ovat tiivis yhdyskuntarakenne, hyvä joukkoliikenne ja autoilun ohjaaminen ympäristöystävälliseksi.

Olennaista on kysyä, minne talot rakennetaan ja miten ne voidaan lämmittää. Miten paljon ja millä liikumme päästäksemme töihin ja harrastuksiin?

Näitä kysymyksiä ratkaistaan yhdyskuntarakenteen kehittämisellä ja kaavoituksella. Tavoitteena pitää olla hyvin suunniteltu yhdyskuntarakenne, jotta voidaan järjestää joukkoliikenne, palvelut ja lämmitysjärjestelmät siten, että saasteita syntyy mahdollisimman vähän.

Tämä vaatii kuntarakenteen uudelleentarkastelua, tai vähintäänkin tehokasta yhteistoimintaa työssäkäyntialueen kuntien kesken. Tämä vain on usein todella hankalaa. Monesti kaavoitus ja liikennejärjestelyt menevät typeräksi kinailuksi esimerkiksi parhaista veronmaksajista.

Tulen vihreästä perheestä ja ympäristöarvot ovat aina olleet minulle läheiset. Vihreä puolue ei kuitenkaan aja ympäristön asiaa kovin viisaalla tavalla. Vihreät ovat ideologisoineet keinot, vaikka tavoitteiden pitäisi olla ensisijaisia. Esimerkiksi ydinvoimaa vastustetaan Tshernobylin tuottamilla tunteilla, joita käytetään edelleen politiikassa härskisti hyväksi. Kuka kysyisi, montako miljardia tonnia ydinvoiman kategorinen vastustaminen on tuottanut hiilidioksidia ilmakehään ilmastonmuutosta vauhdittamaan? Kuka kysyisi, montako sataa tuhatta ihmistä on kuollut ydinvoiman sijaan porskuttaneista hiilivoimaloista aiheutuneisiin hiukkaspäästöihin?

Samalla tavalla vastustetaan vesivoimaa, joka olisi kaikkein puhtain tapa tuottaa energiaa suhteessa tehoonsa. Väitän, että meillä on varaa uhrata muutama promillen kymmenys loppumatonta luonnonvaraa, suomalaista suota, vesivoiman säätöaltaisiin, jos sitä kautta saadaan aidosti vihreää sähköä.

Sama yksisilmäisyys toistuu vihreiden vihamielisyydessä autoja kohtaan. Kyllä, pitää ohjata ihmisten valintoja vähäpäästöisiin autoihin. Kyllä, pitää periä hinta turhasta ajosta ruuhka-aikoihin. Kyllä, pitää kannustaa joukkoliikennettä. Ei, autoilua ei tarvitse vastustaa aina ja kaikkialla! Kohta nimittäin ajamme sähköautoilla muutenkin, ja silloin eivät ympäristöperusteet autoilun vastustamisessa enää pelaa. Liikennejärjestelmiä on kehitettävä paitsi tämän päivän, myös huomisen autoja varten.

Siksi olen järkivihreä.

Raha ei kasva puissa

On helppoa aina valittaa ja tarjota vastaukseksi lisärahaa. Paljon vaikeampaa on huolehtia siitä, miten varat voitaisiin käyttää paremmin. Politiikka on täynnä populisteja, joiden kauniiden sanojen piilomerkitys on: "Lupaan ottaa muilta pois ja antaa sinulle". Tähän minä en lähde.

Jos palveluita ei meinata saada millään tulorahoituksella ratkaisevasti paremmiksi, ei uusien rahahanojen aukaisu auta. Jotkut kyllä puhuvat, että lisäisivät rahaa tai nostaisivat verotusta ja ongelmat katoaisivat. Tämä siis, vaikka tänäkin vuonna verotuloja ja valtionosuuksia on tullut enemmän kuin koskaan ennen.

Valtionosuudet kerätään samoilta veronmaksajilta, jotka maksavat kunnallisveroa. Mutta tämähän on tuttu juttu: Vasemmisto on perinteisesti väittänyt, että raha lisääntyy kun sitä kierrättää taskusta toiseen julkisella sektorilla.

On siis uskallettava kertoa miten ja miksi talous pistetään kuntoon. Vasta siitä puhuminen on toivon luomista. Vasta sitten päästään puhumaan arvovalinnoista ja mitä halutaan kehittää.

Minä olen helsinkiläisen veronmaksajan ja palvelunkäyttäjän asialla. Rahalle on saatava vastinetta. Se tarkoittaa vastuun ottamista, eikä ainaista lisärahan vaatimista.